Teräsbetoni

Gloria

Lauluissa naisten ja nuorukaisten,
puhtoinen kilpensä on ikuinen
Huulilla kertomus maanmiehien,
arpensa saanut hän on taistellen

Seisten tehkää kunniaa, (...Gloria)
ja nimeänsä laulakaa (...Gloria)
Kun mies kantaa kruunuaan, (...Gloria)
valtakunta harteillaan

Kuiskaukset kymmenten kuolevien,
kuulee hän joukosta ruumiiden
Tarjoaa siunauksen maanpäällisen,
punnittavaksi vie jumalien (...Gloria)

Seisten tehkää kunniaa, (...Gloria)
ja nimeänsä laulakaa (...Gloria)
Kun mies kantaa kruunuaan, (...Gloria)
valtakunta harteillaan

Kai aavistaa että tunnit vaan,
myös loppumaan käy aikanaan
Siis kerran sen, kai viimeisen,
käy nousemaan hän satulaan

Seisten tehkää kunniaa, (...Gloria)
ja nimeänsä laulakaa (...Gloria)
Kun mies kantaa kruunuaan, (...Gloria)
valtakunta harteillaan

Jumalatkin tietävät sen,
olen elänyt mukaan kunnian säntöjen
Mitään päätöstä muuttaisi en,
mitään katua ei voi airut oikeuden

Piru periköön päivän sen,
kun kaadun nuolista vihollisten
Olen näyttänyt teille tien,
sitä jatkakaa kun minä enää pysty en

Seisten tehkää kunniaa, (...Gloria)
ja nimeänsä laulakaa (...Gloria)
Kun mies kantaa kruunuaan, (...Gloria)
valtakunta harteillaan

Peskää veri kasvoiltaan, (...peskää veri kasvoiltaan)
ruumis kotiin kantakaa (...ruumis kotiin kantakaa)
Teoistansa kertokaa, (...teoistansa kertokaa)
ja kiveen nimi hakatkaa
Gloria

Lauluissa naisten ja nuorukaisten,
puhtoinen kilpensä on ikuinen
Huulilla kertomus maanmiehien,
arpensa saanut hän on taistellen

Uudestisyntynyt

Olit ystävä kylmyyden,
hyisten haasteiden
Sielusi huusi kunniaa,
valtaa, voimaa

Eilen katsoit kaikkea elävää,
myös Tuonelaa
Otit armotta kaiken sen,
mikä on kuolevaisten

Tervehdit hiljaista tuttavaa,
Yötä laskeutuvaa
Suojaan niiden tekojen,
joita muistat katuen

Nyt kun ilta jälleen saa,
sydäin kaiken muistaa
Pakoon pääse et,
kuiskaa menneisyyden tuuli

Milloin kaikki muuttuu?
Missä tie haarautuu?
Saako menneet unohtaa?
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen,
jääkö teot paikalleen?
Sitä pimeydeltä kysyt nyt,
uudestisyntynyt

Kaiken saanut olit sen,
jota vaadit eksyen
Vaan se riittänytkään ei,
ja nälkä sinua vei

Tänään tunnet tyhjyyden,
kadonneiden vuosien
Kun koet muutoksen,
ja haluat kuulla vastauksen

Milloin kaikki muuttuu?
Missä tie haarautuu?
Saako menneet unohtaa?
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen,
jääkö teot paikalleen?
Sitä pimeydeltä kysyt nyt,
uudestisyntynyt

On myrsky tyyntynyt,
ja tuuli kääntynyt
Nyt kun ilta jälleen saa,
sydän kaiken muistaa
Pakoon pääse et,
kuiskaa menneisyyden tuuli

Milloin kaikki muuttuu?
Missä tie haarautuu?
Saako menneet unohtaa?
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Milloin kaikki muuttuu?
Missä tie haarautuu?
Saako menneet unohtaa?
Voiko kaiken anteeksi antaa?

Kun kulkee edelleen,
jääkö teot paikalleen?
Sitä pimeydeltä kysyt nyt,
uudestisyntynyt

Kirotut

"He seisoivat rivissä ja vannoivat pyhän valansa
Heitä ei saisi perääntymään yksikään vastustaja
Heihin luotettiin kuin veljiin,
heitä verrattiin oppi-isiin
He eivät arvanneet kai itsekään,
että miehemme vietäisiin tuhoon"

He rivissä seisoivat, pyhän valansa vannoivat
Ei saisi heitä perääntymään yksikään vastustaja
Heihin luotettiin kuin veljiin,
oppi-isiin verrattiin
Ei arvanneet kai itsekään että,
tuhoon miehemme vietäisiin

Käy vierelläin kun käymme vastustajaa päin

Nyt sodan rummut soivat,
armeija marssiin tahdin loivat
Kohtalokkaan luottamuksen sävelet taustalla soivat
Kun ensimmäiset omat veitset selistämme kaivettiin
Joukon rivit tiivistyivät ja,
petturit lyötiin Helvettiin

Käy vierelläin kun käymme vastustajaa päin

Arvottomat kootaan kasaan,
pettureiksi leimataan,
ja maahan lyödään kuolemaan

Sielunsa eivät saa rauhaa,
vaan kirottuina haudoissaan,
maan alla kärsii ainiaan

Miehet ovat hiljaa ja ase'in terät verta vuotaa
Veriveljein maassa makaa musta sydän rinnassaan
Ei kyynel valu heille, (...ei kyynel valu heille)
vaan valuu turhaan kaatuneille
Juovat kanssa jumalten aamunkoittoon juhlien

Käy vierelläin kun käymme vastustajaa päin

Arvottomat kootaan kasaan,
pettureiksi leimataan,
ja maahan lyödään kuolemaan

Sielunsa eivät saa rauhaa,
vaan kirottuina haudoissaan,
maan alla kärsii ainiaan

Arvottomat kootaan kasaan,
pettureiksi leimataan,
ja maahan lyödään kuolemaan

Sielunsa eivät saa rauhaa