Mikko Herranen

Rakkaudesta

Huokaus kulkee, se syliinsä sulkee,
jo vierähtäneen kyyneleen
Tunnelma lämmin ja surullinen,
mutta silti onnellinen

Sun jalkasi hakkaavat katujen kultaa,
mä jähmetyn keskellä jään
Sä lähetät kaukaisen kaupungin luolista,
valoa lämmittävää

Me neroja ollaan sä tiesitkö sen,
me keksimme rakkauden

Sä olet maa, mä olen kuu,
sä olet kuu, mä olen maa

Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa

Hetket nuo kauneimmat liian kauniita,
sanojen viekkaudelle
Rakkaus on rauhaa ja vapautta,
sanoja raiskattuja

On kotini linnaakin komeampi, sydämesi
On kotisi lämmin ja lohdullinen, sydämeni

Me neroja ollaan sä tiesitkö sen,
me keksimme rakkauden

Sä olet kuu, mä olen maa,
sä olet maa, mä olen kuu

Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa
Julistan sun sydämesi valoa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua,
enemmän kuin Jumalaa

Lasinen maa

Minä rakensin rakkaalleni lasisen maan
Kauniin ja hauraan, silti niin voimakkaan
Se kesti vain hetken, sitten kävikin niin,
että lasinen maailmani särjettiin

Minä lupasin rakkaalleni taivaalta Kuun
Sanoin että: "Tiedän, nyt kaikki onnistuu"
Elin hetken kuin unta, uskoin sen jatkuvan
Kun heräsin, rakkaani vannoi tunteita sylissä tuntemattoman

Minä rakensin huomista maailman,
tein sille kivestä kasvot
Silmissä suru, rakkaus rinnassa

Minä odotin, odotin,
lopulta pelkäsin todellisuutta
Rinnassa suru, silmissä kuolema

Minä rakensin rakkaalleni rautaisen maan
Opetin kuria kunnioittamaan
Se kesti vain hetken, sitten kävikin niin,
että rakkaus kuoli ja haudattiin

Minä rakennan lapsilleni lasisen maan

Meri

Kukaan ei voi korjata sun katkenneita siipiäsi
Kukaan ei voi korjata
Ne katsoo suoraan lävitsesi,
ohittaa sun elämäsi
Rukoilee sun puolesta,
ja sinä...

Hukut ihmismereen, muiden rinnalla ei pääsi pysy pinnalla
Taas aallot kuljettaa sut kauas pois
Hautaudut hiekkaan jossain yksinäisten satamissa,
suunta kadoksissa

Kukaan ei voi paikata sun loukattua ylpeyttäsi
Kukaan ei voi paikata (...kukaan ei voi paikata)
Ne epäilee sun tunteita,
tahtoo muuttaa elämäsi
Rukoilee sun puolesta,
ja sinä...

Hukut ihmismereen, muiden rinnalla ei pääsi pysy pinnalla
Taas aallot kuljettaa sut kauas pois
Hautaudut hiekkaan jossain yksinäisten satamissa,
suunta kadoksissa

Ja meri tulvii taas,
vie sut mukanaan
Et kestä aaltoja,
vesi on vierasta
Se vie sut mukanaan
Et tahtoisi hukkua,
ruhjoudut rannoissa

Hukut ihmismereen, muiden rinnalla ei pääsi pysy pinnalla
Taas aallot kuljettaa sut kauas pois
Hautaudut hiekkaan jossain yksinäisten satamissa,
suunta kadoksissa

Hukut ihmismereen, muiden rinnalla ei pääsi pysy pinnalla
Taas aallot kuljettaa sut kauas pois
Kolhiudut kiviin jossain yksinäisten satamissa,
suunta kadoksissa

Häpeän olla ihminen

Olet häviäjä vailla vertaa,
tuskin edes tiedät kuinka monetta kertaa
Olet sekaisin elämän tyhjyydessä,
pienessä päässääsi tarve päästä pois

Et hyväksy erilaisuutta,
yksi vanha on parempi kuin miljoona uutta
Luulet olevasi joku vitun arjalainen,
enemmän kuin normaali kuolevainen
Olet säälittävä paskiainen

Viha on juntille viihdykettä, kun katson silmiisi tajuan että
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Puuttuvan älyn alta nousee voima ja väkivalta
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen

Tuliko pienenä liikaa turpaan?
Vai onko niin että kun älyä jaettiin,
sait tilalle vain kupillisen paskaa
Raskaassa sarjassa tyhmyys tiivistyy

Laitat samaan kastiin mutakuonot ja hintit,
pitkätukat, kasvissyöjät joilla käymättä intit
Sinä luulet että jotkut kaltaisiasi kaipaa,
vaikka ilman sinua maailma olisi parempi paikka

Taas nyrkki puhuu kun suu ei vastaa,
jos päässä lyö tyhjää, lihakset pelastaa

Viha on juntille viihdykettä, kun katson silmiisi tajuan että
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Puuttuvan järjen alta nousee voima ja väkivalta
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Rotuviha ja nyrkkirauta, niillä se puhuu kun sanat ei auta
Sen sairasta mieltä

Häpeän olla ihminen
Häpeän olla ihminen

Viha on juntille viihdykettä, kun katson silmiisi tajuan että
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Puuttuvan tunteen alta nousee voima ja väkivalta
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Tukehdu tekosi painon alla, olet myynyt sielusi Saatanalle
Minä häpeän olla ihminen, häpeän olla ihminen
Rotuviha ja nyrkkirauta, niillä sinä puhuu kun sanat ei auta
Sun sairasta mieltä

Hiekkakello

Nukkuu mielesi reunalla
Ryömii pelkona iholla
Aika on aina sen puolella

Sillä on kipu koiranaan
Surusaattue kyyneleet poskillaan
Joskus se kylään kutsutaan tuomitsemaan

Se tulee jo tuloaan

Katsoo näitä kuvina lehdistä
Tietää me ollaan sen omia
Eikä hiekkakelloon lisää aikaa saa

Kätkee sisälleen mysteerin
Vaikka pelkäätkin nostaa kuitenkin
Irti susta repii rakkaitaan hohtimilla

Se ottaa kiinni, tarttuu kiinni, pitää kiinni, sitoo kiinni

Näyttää vain uhreja uutiset
Tietää me ollaan sen omia
Eikä hiekkakelloon lisää aikaa saa

Tahtoisin varmasti tietää sen
Että kun lähden en katoa kokonaan
Miksi en hiekkakelloon lisää aikaa saa

Tuntematon, sen kaikki tuntee
Levollisuus, toisille tyhjyys
Salaisuus jostain juorutaan

Pitkittää voi, ei pakoon päästä
Lopulta saa jokaisen meistä
Armollinen vai hidas ja piinaava

Valkoisessa laatikossa ei tarvitse muistaa hengittää

Sen tuntee sairaalahuoneissa
Tietää me ollaan sen omia
Eikä hiekkakelloon lisää aikaa saa

Tahtoisin osata ennustaa
Tietää mihin olemme matkalla
Miksi en hiekkakelloon lisää aikaa saa
En lisää aikaa saa

Häviäjät

Tässä talossa asuu yksinäinen mies, istuu ikkunassa,
etsii elämänsä tulta
Nostaa lasin, kaataa kurkkuun eilisen ja huomisen
Malja elämälle, toinen rakkaudelle

Kerran ihmiset kutsuivat häntä johtajaksi ja Auringoksi
Ihailivat nuoruutta ja voimaa
Nyt voima riittää hädin tuskin juomaan kivun ahdingoksi, ja pakenemaan totuutta

Antaa maailman odottaa

Me ollaan kuninkaita!
Me ollaan sankareita!
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita
Miksei maailma vastaa meille?
(Miksei maailma vastaa meille?)

Tässä talossa yksinäinen mies häpeää ja ryhdistäytyy aamu aamun jälkeen
Joskus juo ikävään, ja toisinaan taas eroon päästäkseen
Olis tää eksyksissä, totuutta etsimässä

Antaa maailman odottaa
Antaa häviäjän kadottaa

Todellisuus vaatii liikaa, menneisyyden varjo liitää!
Yksinäisyys tahtoo liikaa, se vei jo aivan liikaa!
Ihmiset tahtoo aina liikaa!

Me ollaan kuninkaita
Me ollaan sankareita
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita
Miksei maailma vastaa meille?
Me ollaan kuninkaita!
Me ollaan sankareita!
Miksei maailma vastaa meille?
Liian voimakkaita heikkouksissamme hauraita
Miksei maailma vastaa meille?
Miksei maailma vastaa meille?