Stam1na

Lisätyt lyriikat

Aivohalvaus
Arveton on arvoton
Dynamo
D.S.M.
Edessäni
Elokuutio
Elämän tarkoitus
Enkelinmurskain
Erilaisen rakkauden todistaja
Gaian lapsi
Hammasratas
Heikko ehkä
Ikoneklasmia
Jäteputkiaivot
Kadonneet kolme sanaa
Kaikki kääntyy vielä parhain päin
Kalmankansa
Koe murha!
Koirapoika
Kuoliaaksi ruoskitut hevoset
Kuudet raamit
Kylmä kuuma kylmä
Lepositeet
Likainen parketti
Luova hulluus
Lääke
Marttyyri
Masiina
Meidänkaltaisillemme
Muistipalapelit
Murtumispiste
Mätä hohtava omena
Nomad
Paha arkkitehti
Pakkolasku
Pala palalta
Panzerfaust
Peto rakasti sinua
Pienet vihreät miehet
Pirunpaska
Puolikas ihminen
Rabies
Rautasorkka
Rikkipää
Ristiriita
Sananen lihasta
SLK
Suhdeluku
Susi-ihminen
Tavastia palamaan!
Tsunami
Usko pois
Valhe
Valtiaan uudet vaateet
Vapaa on sana
Vartijaton
Väkivaltakunta

Murtumispiste

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin

Ja jos katoaisit nuotittaisin taivaan

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä
On muut laulut liian äänekkäitä
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin

Ja jos katoaisit sinut voisin soittaa

Riitasointuja, riitasointuja
Riitasointuja, riitasointuja

Riitasointuja, epävirettä
Tahtivirheitä, vääriä säveliä
Ei virheettömyys ole täydellistä

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen

Kuin katkenneen luun liitoskohta
Vahvempana murtumaa kasvan
Kun tästä selviän, otan ja juon
Juon elämän maljan
Juon
Juon
Juon ja laulan
Juon ja laulan

Jos olisin puu, taipuisin ääntäsi vasten
Jos luonto antaisi periksi vaikka murtumispisteeseen asti
Sillä runkoni murros saa vahvempaan liitokseen
Kasvaa, voisin murtua uudelleen ja uudelleen
Uudelleen, uudelleen

Vartijaton

Oven avaimenreiästä
Näen huoneeseeni, seinällä on häkki

Samettikankaan alle jätetty mustalle linnulle
Häkki, se tyhjä on, vartijaton

Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Joku taloon kadonnut on joka ikkunan lukinnut
Vain laudalla siivekäs siluetti

Ja kun se siipiään levittää
Kohti minua kääntää pään
Noudatan suurta varoa tai hämärässä
Huoneessa on pian kaksi lintua

Minäkö siellä?
Minäkö siellä?
Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Huoneeseeni lentämään

Ovi on parempi avata jotta karkaa vartija
Maailmassa on lukossa aivan liikaa ovia
Enempää ei kaivata, vain ne jotka ovat lopulta
Siinä viimeisessä muurissa
Siinä viimeisessä lukossa

Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Mustan linnun luokse jään

Kadonneet kolme sanaa

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta,
kuljen aamutaivaan alla
Silmät sokeina, jalat rakoilla ja,
sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin
Nyt tiedän mitä sanoa

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit,
ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin,
mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan,
tahdon kuitenkin palata ja huutaa:

Vihaan sinua ihminen
Jäljitin sen, jäljitin sen kadonneen lauseen

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa

Takalukossa on ovi,
kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Menneen talven lumia kaikki,
hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
minä käännyn selin ja isken tulta koska,
jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turhaa

Vihaan sinua ihminen
Jäljitin sen, jäljitin sen kadonneen lauseen

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa

Vihaan sinua ihminen
Ei minulta mitään puutu, näillä mennään, ei mikään muutu

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, en aio enää vaihtaa suuntaa

Vihaan sinua ihminen
Jäljitin sen, jäljitin sen kadonneen lauseen

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa

Vihaan sinua ihminen
Ei minulta mitään puutu, näillä mennään, ei mikään muutu

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, en aio enää vaihtaa suuntaa

Valtiaan uudet vaateet

Alas on marssitettu katua alastonta kriitikkoa,
arpista tatuoitua mut' ruoto suorana laulavaa

Lapsetkin sylkevät langettavat häpeää
Hiessä kiipeää hän mäkeä kuin hevonen edessä reen
Niskassaan riippuu kylähullu, nilkkaa nylkyttää rakki
Näystä revitään viihdettä kuin tukkaa päästään

Valtias vaatii,
kritiikille rangaistusta,
sensuuria karkoitusta
Laulajan tautiin,
häpäisyä lääkkeeksi
Tähteydet riisutaan

Valtaapitävälle heiluttaa sormeaan
Jalkapuut kuin hilseet karistellaan kahleet vangin taipeilta
Laulaa loppunsa julkisella roviolla,
vaikka osoitteli sormea vain peiliään päin

Lastattiin myllynkivin,
upotettiin vesiin syviin
Ei kiitostakaan enää,
ei kritiikin sallita elää

Valtias vaatii,
kritiikille rangaistusta,
sensuuria karkoitusta
Laulajan tautiin,
häpäisyä lääkkeeksi
Tähteydet riisutaan,
valtiaan uudet vaateet

Valtias vaatii,
kritiikille rangaistusta,
sensuuria karkoitusta
Laulajan tautiin,
häpäisyä lääkkeeksi
Tähteydet riisutaan,
valtiaan uudet vaateet

Arveton on arvoton

Musta neula tikkaa kahdeksikon kyljelleen,
ikuisuussymboli syöpyy kylkeen
Tatuointi ja iho suojana yksilön loppuelämän,
ihmislajimme iän neljä miljoonaa vuotta
Vain neljä miljoonaa seitsemälle miljardille,
neljä miljoonaa seitsemälle

Miten poistattaa tatuointi?
Miten ikuisuus kuoletetaan?
Miten tapahtui erhe virhe?
Miten tapahtui Eurooppa?

Aika jättää jälkensä,
juhlista siis mennyttä
Krapulaisen lohduksi on,
arveton on arvoton

Samasta puusta veistetyt,
ihmisnahat värjätyt
Katuvalle lohduksi on,
olet maatuvaa materiaalia

Veitsellä irti nahka verisateenvarjon kangas,
ainoa tapa ei se tapa, se vain sattuu
Pingota pinta rummuksi taio rytmi luo,
ikuisuuskysymyksen turhuus esiin tuo

Siten poistattaa tatuointi
Siten ikuisuus kuoletetaan
Siten tapahtui erhe virhe
Siten tapahtui Eurooppa

Aika jättää jälkensä,
juhlista siis mennyttä
Krapulaisen lohduksi on,
arveton on arvoton

Samasta puusta veistetyt,
ihmisnahat värjätyt
Katuvalle lohduksi on,
olet maatuvaa materiaalia

Et voi syntyä uudelleen,
luot siis nahkasi muistoineen,
yhden katoavan kauniin kerran

Et voi syntyä uudelleen
Uudelleen
Uudelleen
Uudelleen

Aika jättää jälkensä,
juhlista siis mennyttä
Krapulaisen lohduksi on,
arveton on arvoton

Samasta puusta veistetyt,
ihmisnahat värjätyt
arveton on arvoton

Aika jättää jälkensä,
juhlista siis mennyttä
Krapulaisen lohduksi on,
arveton on arvoton

Samasta puusta veistetyt,
ihmisnahat värjätyt
Katuvalle lohduksi on,
olet maatuvaa materiaalia

Puolikas ihminen

Kuka tietää missä sinä olet?
En näe sinusta puolikastakaan
Ja mitä helvettiä on tuo olevinaan?
Tuo jatkuva toipumisprosessi
Koko elämähän on vain prosessi
Koko elämähän on vain prosessi

Tämä elämä myrkynvihreä, kusenkeltainen, mattamusta

Siis eheydy
Siis eheydy ennalleen
Eheydy, uupuu puolet
Eheydy tai yksin kuolet

Et eksynyt sarjamurhaajan parkkeeraamaan autoon
Et uponnut suosilmäkkeeseen tai metsänpeittoon
Sekoituit kai tiimalasissa ihmismassaan
Tyhjenevään puolikkaaseen

Jänteet jätelaatikkoihin, järki kylmäkaappiin
Kaatopaikalle televisio, ruokapöytä, valokuvia,
sänky, seitsemän vuotta
Puolikas ihminen jäi, puolikas ihminen, puolikas ihminen

Siis eheydy
Siis eheydy ennalleen
Eheydy, uupuu puolet
Eheydy tai yksin kuolet

Kuka tietää missä minä olen?
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan
Tämä jatkuva toipumisprosessi

Siis eheydy
Siis eheydy ennalleen
Eheydy, uupuu puolet
Eheydy tai yksin kuolet

Siis eheydy ennalleen
Eheydy, uupuu puolet
Eheydy tai yksin kuolet

Lääke

"Seis seis seis seis!" huutaa ääni, pääni räjähtää
Yhdestoista hetki käsillä, keskellä päivää, keskellä elämää
Keskellä suojatietä punaisissa valoissa seison
Veitset sielussa kahvaa myöten

"Älä liiku!" käskee räyhähenki, toivoo nähdä vainaan
Aikoo tappaa, teki minusta mielisairaan
Tänne kävin kadun varjopuolta, ajovalot häikäisee
Syrjäytynyt olen mutten huomiotta enää jää

Kymmeniä muistoja sekuntiin pusertaa
Iloa, surua suoraan verkkokalvon pohjaan palaa
Katsonko filmin loppuun vai kuvaisinko lisää?
Äänet voimistuvat, kohta olen pelkkä muisto enää

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Viimeinen kuva, se kaikista kaunein
Sitä voisin tuijottaa ikuisuuden
Ylittääkö raja vai yrittääkö jaksaa?
Jarrut kirskuu, ääni huutaa: "Älä liiku, älä liiku"

Katseeni nousee kengistä, edessä vihreä valo
Paljon on kerrottavaa, mietin mistä aloittaa
Ehkä siitä kun valitsin: ottaa askel vielä, askel vielä

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Tähän on lääke varmasti
En saa kieltomerkkejäsi noudattaa
Luovuttaa
En antaudu vaan vapaudun

Saa paha palkkansa
Saa maistaa omaa lääkettään

Rikkipää

Raavin itseni ylös tuhkasta, nostin katseen navastani ja panin merkille:
Koko vitun maailma oli iso tulipaloalue

Tuli lämpötilan ja vedenpinnan nouseminen, maastopalot leveinä tsunamiaaltoina
Tuli pandemiat talouskriisiterroristit, tuli palava halu nimetä pyromaani

Kuka sytytti langan?

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis,
kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle,
jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää, rikkipää
Rikkipää, rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta,
ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee ja nousee ja nousee

Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle,
jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää, rikkipää
Rikkipää, rikkipää

Runko on puuta, pää rikkiä
Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle,
jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää, rikkipää
Rikkipää, rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri
Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta,
ammuimme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Koe murha!

Koe murha!
Se on vastuuton taivas,
ajatus hyvä kuin ruostenaula
Isketty päähäsi senttejä sisään,
vaan ei ole siellä järjen tiellä

Sinuun on laskettu siemen,
lihan, vihan ja himon turhauma
Tuoden mieleesi syvälle juurtuneet pelot,
näitä katkeria aatoksia

Te arvottomat,
te hedelmättömät maat
Minä kaskean,
vihan liekillä kylvän,
veristä ohraa

Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Ja minä en tunne... mitään

Oikeutuksen tarvitset tuha tuomaan,
kun liität nimeesi arvon, sen myös saat
Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta
joka mies yhtä sotaa

Koe murha!
On helppoa todeta itsensä erilaiseksi jos,
ei ole kokemusta

Te arvottomat,
te hedelmättömät maat
Minä kaskean,
vihan liekillä kylvän,
veristä ohraa

Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Ja minä en tunne... mitään

Te arvottomat,
te hedelmättömät maat
Minä kaskean,
vihan liekillä kylvän,
veristä ohraa

Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Te ette tunne minua
Ja minä en tunne mitään

Edessäni

Jos tämä peilikuva kertoo mihin,
suuntaan kehitymme,
niin hajotan kasvoni

Jos tämä peilikuva valehtelisi,
edes hetken ei tarvitsisi hajota

Kumpi on pahempi asia,
etsiä väärästä paikasta,
vai olla etsimättä ollenkaan?
Vääristynyt kuva on enemmän,
kuin tuhat sanaa

Edessäni tulevaisuus tyhjää täynnä,
en tiedä mitä etsin
Minne hävisi kartta,
kenen kartta tämä on?

Edessäni media tyhjää täynnä,
en tiedä mitä katson
Minne hävisi totuus,
kenen totuus tämä on?

En löydä... yhä etsin
En löydä... yhä etsin
En löydä... yhä etsin
En löydä... yhä etsin

Jos tämä peilikuva kertoo mihin,
suuntaan kehitymme,
niin hajotan kasvoni
Sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi

Edessäni ihminen tyhjää täynnä,
en tiedä ketä katson
Minne hävisi järki,
mikä järki tässä on?

Edessäni jumala, tyhjä kuva,
en tiedä mitä tapahtuu
Minne hävisi usko,
kenen uskonto tämä on?

En löydä... yhä etsin
En löydä... yhä etsin
En löydä... yhä etsin
Kunnes löydän

Jos tämä peilikuva kertoo mihin,
suuntaan kehitymme,
niin hajotan kasvoni
Sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi

Jos tämä peilikuva valehtelisi,
edes hetken ei tarvitsisi hajota
Hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi

Edessäni peilikuva tyhjää täynnä,
kartta ja totuus,
ihminen ja jumala

Jos tämä peilikuva kertoo mihin,
suuntaan kehitymme,
niin hajotan kasvoni
Sielun peilit, pieniksi paloiksi,
silmän pilkkeeksi

Jos tämä peilikuva valehtelisi,
edes hetken ei tarvitsisi hajota
Hampaan paloiksi, ienkuopiksi,
lopunajoiksi