Mokoma

Marras

Maa makaa martona kohmeessa,
jäätynyt sammal narskuu jaloissa
Tammi pudottanut lehdet juurilleen,
ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen

Joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa,
lienee syytä viimein polvet koukistaa

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein,
olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein,
olen ollut niin vajavainen

Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin

Korven herra etsii piiloaan,
paikkaa jossa voisi vilun unohtaa
Luomakunta ottaa hetken kerrallaan,
ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa

On turha minun rintaa rummuttaa,
mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein,
olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein,
olen ollut niin vajavainen

En toivo mitään suurempaa,
tahdon saada sinut minuun luottamaan
Jälleen minuun luottamaan
Et voi noin vain unohtaa
Pyydän silti että hetki kerrallaan,
voimme uutta rakentaa

Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein,
olen ollut heikko ja itsepäinen
Anna anteeksi huoli jolla hulluksi sinut tein,
olen ollut niin vajavainen

Kaikki mitä sanoin, kaikki mitä tein, kaikki mitä sanoin

Hei hei heinäkuu

Pyysit viereltäsi pois
Käänsin selkäni ja pyyntöön vastasin
Maanrakoon katosin
Hiekkaa sulloin taskuihin,
Muistoksi ja rohkeuteni kokosin
Katseen eteen suuntasin

Et ehkä täyttänytkään
Joka toivetta
En silti suuttunut
En sinuun pettynyt
Ja vaikket pitänytkään
Joka lupausta
Silti turvauduin
Sinuun kiinni tarrauduin

En aio huolehtia
En anna murheen murtaa

On jossain kesä
Jossain ei näy pilvenreunustakaan
Aina jossain laulu raikaa
Jossain ilakoidaan

Hyvästelen heinäkuun
Valo vähenee ja varjot pidentyy
Lehdet puissa kellastuu
En pelkää mitä tuleman
En ukkosmyrskyä
Tai paukkupakkasta
Ne kuuluu kokea

En aio huolehtia
En anna murheen murtaa

On jossain kesä
Jossain ei näy pilvenreunustakaan
Aina jossain laulu raikaa
Jossain ilakoidaan

Jossain tie on vailla mutkaa
Ilman kuopan kuoppaa
On jossain ovi auki
Jossain vieras majoitetaan

On jossain kesä
Jossain ei näy pilvenreunustakaan
Aina jossain laulu raikaa
Jossain ilakoidaan

Jossain tie on vailla mutkaa
Ilman kuopan kuoppaa
On jossain ovi auki
Jossain vieras majoitetaan

Kuu saa valtansa Auringolta

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

Kuu saa valtansa Auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan Auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Olen yksin ja yksin nyt kai jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa (...tavoittaa onnea suurempaa)
En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan

Kuu saa valtansa Auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan Auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Kuu saa valtansa Auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan Auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan
Kuu lainaa valoaan
Kuu, kuu lainaa valoaan

Kuollut, kuolleempi, kuollein

Kasvot painettu maata vasten,
painettu multaa varta vasten
Aion itsestäni kunnolla ottaa selon,
punnita vaihdot ja ehdot ja elon
Olen päättänyt viimeinkin kuolla,
samapa teenkö sen täällä vai tuolla
Tässä on sentään tuoretta multaa,
ja madoille multa on kalliimpi kultaa

Pitkään olen ollut jo vainaa,
miksipä nähdä siis liiemmin vaivaa?
Arkkua tehdä, kuoppaa kaivaa,
hospotit, aamenet, helvetit, taivaat

Olen vakaasti päättänyt kuolla,
tehdä sen tässä, tässä en tuolla
Tuokaa päälleni ruumiinkivi,
yhdellä jälleen harvenee rivit

Joskus se antaa, joskus se ottaa,
elämä osaa ottaa
Ihmisen osana on osaa ottaa,
ihminen osaa ottaa

Minä olen,
kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein

Siinä hän makaa niin kuin petaa,
työllä ja tuskalla minutkin tapetaan
Tuttu tarina kaikille meistä,
syytä on tulla vääntää veistään
On kärsivän hyvä olla,
kera matojen kuolla

Joskus se antaa, joskus se ottaa,
elämä osaa ottaa

Minä olen,
kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein

Joskus se antaa, joskus se ottaa,
elämä osaa ottaa
Ihmisen osana on osaa ottaa,
ihminen osaa ottaa

Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Kuollein

Punamultaa

Käperryn sinun kainaloon,
haen varjostasi suojaa
Itken itkuni rintaasi vasten,
tunnen ettet huomaa
En saa selkoa tuulistasi,
sinä puhallat toiseen suuntaan
Ja vaikka kylmä on povesikin,
aion maatua sinun huomaan

Tähän vereni lasketaan,
pisara kerrallaan muurataan

Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa
Ei kasva viljasato, kuivuu
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa

Kuuroihin korviin huutoni hukkuu,
ei edes kaiku vastaa
En löydä oikeaa polkua,
etkä sinä voi tulla vastaan
Minäkö meistä, olen se paha,
vai heikompi ainoastaan?
Kuinka kaltoin voi kohdellakaan,
äiti omaa lastaan

Tähän vereni lasketaan,
pisara kerrallaan muurataan

Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa
Ei kasva viljasato, kuivuu
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa

Tähän vereni lasketaan,
pisara kerrallaan muurataan

Kauneinkin kukka vielä kuihtuu,
suurinkin runko halkeaa
Ei kasva viljasato, kuivuu
Tätä maata lapset kiroaa,
se on punamultaa

En elä talven yli

Pidät minusta kiinni
Minä palelen
Koetat hymyillä
Minä jaksa en
Vielä eilen vannoin
En usko kuolemaan
Tänään sitä pelkään
Minä pyydän
Pyydän lisää aikaa

Sormet sormien lomaan
Niin hyvä on
En huomaa kosketusta
Olen tunnoton
Tämä tovi on kaunis
Ja viimeinen
Juuri sitä pelkään
Minä anon
Anon lisää aikaa

Tiedän en näe kevättä
En jaksa talven yli
Tahdon vain hetken lämpöä
Hetken sylissäsi
En mieli mitään sen enempää
Vain yhden kauniin muiston
En tule näkemään kevättä
En elä talven yli

Vaikka tapasin sinut
Sitä kadu en
Pienikin tuokio kanssasi on
Korvaamaton
Olisin tahtonut tietää
Sinusta enemmän
Jossain päätetiin toisin
Minä vaadin
Vaadin lisää aikaa

Tiedän en näe kevättä
En jaksa talven yli
Tahdon vain hetken lämpöä
Hetken sylissäsi
En mieli mitään sen enempää
Vain yhden kauniin muiston
En tule näkemään kevättä
En elä talven yli

Tiedän en näe kevättä
En jaksa talven yli
Tahdon vain hetken lämpöä
Hetken sylissäsi
En mieli mitään sen enempää
Vain yhden kauniin muiston
En tule näkemään kevättä
En tule näkemään kevättä
Tiedän en näe kevättä

Kiellän itseni

Olen tässä, pieni piste
Punaiseksi maalattu
Pelokkaana kierrän karttaa
Luotin suuntaviittoihin,
ja pian ymmärsin
Johdattivat minut harhaan

En tiedä kuka olen
En voi ymmärtää
Kiellän itseni
Jään ulos hämärään
En tiedä missä olen
En voi ymmärtää
Kiellän nimeni,
ja huudan häpeään

Jaksaa, jaksaa!

Puita kaatuu, tanner pauhaa
Ei päästä metsä pois
Ei anna hetken rauhaa
Ja vielä piruuttaan
Kantaa minun nimeä
Minä kannan sille kaunaa

En tiedä kuka olen
En voi ymmärtää
Kiellän itseni
Jään ulos hämärään
En tiedä missä olen
En voi ymmärtää
Kiellän nimeni,
ja huudan häpeään

Jaksaa, jaksaa!

En tiedä kuka olen
En voi ymmärtää
Kiellän itseni
Jään ulos hämärään
En tiedä missä olen
En voi ymmärtää
Kiellän nimeni,
ja huudan häpeään

Uni saa tulla

Minä liikun, on vain vauhti hiipunut
Askel askeleelta raskaammaksi käynti muuttunut
Ei taida olla minusta enää jatkamaan
Vaikka nähtävää on jäljellä
En jää silti katsomaan

Tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
En nousta vähään aikaan
Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
En palaa tähän aikaan

Pyysit vähän, vähään pyysit tyytymään
Minä pidin lupaukseni ja tyydyin vielä vähempään
Ei onni löydy siitä että uutta hamuaa
Vaan siitä että oppii saamastaan nauttimaan

Tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
En nousta vähään aikaan
Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
En palaa tähän aikaan

Minä muistella en tahdo eilistä
Enkä huomistakaan murehdi
Uni tulla saa, uni vihdoin tulla saa
Tuokoon veljensä uni mukanaan

Tahdon levätä, tahdon silmät ummistaa
En nousta vähään aikaan
Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
En palaa tähän aikaan

Sinne missä aamu sarastaa

Otit minulta Auringon, kuun ja tähdet, taivaankappaleet
Annoit tilalle pimeyden, se yötäkin synkemmin henkeä kahlitsee
Mihin enää luottaisin, kun omakin ääni tuntuu vieraalta, väärältä
Kenen puoleen kääntyisin, kuka löytäisi minut pimeän keskeltä

Auttakaa!
Auttakaa, viekää minut turvaan!
Kantakaa sinne missä aamu sarastaa!

Miten tähän jouduinkaan, ei ruotiminen johda mihinkään
Sen vain tästä ymmärrän, en yksin ole luotu kestämään

Auttakaa!
Auttakaa, viekää minut turvaan!
Kantakaa sinne missä aamu sarastaa!

Auttakaa!
Auttakaa, viekää minut turvaan!
Kantakaa sinne missä aamu sarastaa!

Sinne missä aamu sarastaa

Lunnaat

Tulit kenties toisesta ajasta
Jostain kaukaa vieraasta paikasta
Et esitellyt itseäsi
Silti asetuit taloksi
Suljit verhot ja piilouduit visusti

Otit minut syliin
Puristit ja teit sen selväksi
Otit minut syliin
Että vierelläni hetken kulkisit

Vaadit lunnaiksi kaikkea kaunista
Auringonnousuja, linnunlaulua
Riistit minulta kohokohdat
Ja sulloit ne säkkiisi
Kun vihdoin lähdit
Et sanonut hyvästi

Otit minut syliin
Puristit ja teit sen selväksi
Otit minut syliin
Että vierelläni hetken kulkisit
Otit minut syliin
Kuristit ja sitten hellitit
Otit minut syliin

Otit minut syliin
Puristit ja teit sen selväksi
Otit minut syliin
Että vierelläni hetken kulkisit
Otit minut syliin
Minut syliin