Mokoma

Itken silmät päästäni

Et huomaa minua
Et kaipaa minua
Väität: näin on hyvä
En vain tohdi uskoa
Kuule minua
Kuuntele kipua
Mennyt aika
Pitää minut elossa

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

Ja joka luojan päivä kannan tätä surua
Annan sille vallan, ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin, on suru lohtunani

Ja joka luojan päivä
Annan sille vallan
Puren hampaat yhteen ja itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin

Kepeät mullat

Syvälle syliisi
Lasken teidät lapsikullat
Laulan viimeiset tuutilullat
Heitän päällenne kepeät mullat

Syvälle syliisi
Lasken teidät lapsikullat
Laulan viimeiset tuutilullat
Heitän päällenne kepeät mullat

Menkää rauhassa
Menkää rauhassa
Heitän päällenne kepeät mullat
Päällenne kepeät mullat

Pois täältä jonnekin
Pois tätä parempaan paikkaan
Pois jonnekin jossa mato ei kalva
Jossa vilu ei haittaa

Pois ylenkatsojista
Syrjään puheista sortavista
Kauas joutavien vatvojista
Etäälle totuuden tietäjistä

Menkää rauhassa

Pois täältä jonnekin
Jossa kukaan ei omista ketään
Jossa raja on tuntematon sana
Jossa valta ei merkitse mitään

Pois ilmanpilaajista
Syrjään puheista lipevistä
Kauas luomakunnankruunun kantajista
Roikkuvista elimistä

Syvälle syliisi
Lasken teidät lapsikullat
Laulan viimeiset tuutilullat
Heitän päällenne kepeät mullat

Syvälle syliisi
Lasken teidät lapsikullat
Laulan viimeiset tuutilullat
Heitän päällenne kepeät mullat

Menkää rauhassa
Menkää rauhassa
Heitän päällenne kepeät mullat
Päällenne kepeät mullat

Aamen

Nujerra ihminen

Hengitän raskaasti, keho kavahtaa
Olen enemmän kuin alasti
En pelkää jumalaa

Lasken alas hyveeni
Riisun päältäni moraalin
En tiedä onko näin parempi
Aion kokea sen kuitenkin

Olen kantanut päälläni jotain painavaa
Tahdon tuntea luontoni
Ihmisyyteni nujertaa

Niin olen minä niin kuin sinäkin
Niin olen sitä mitä sinäkin

Olen joki joka padotaan
Olen metsä joka poltetaan
Peto joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan
Olen tila joka aidataan
Liekki joka sammutetaan
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisyyteni nujertaa

Eläin inhimillinen
Ihminen eläimellinen
Ihmisyys vähemmän kuin ihminen
Eläimellisyys selitä eläintä ei
Tahdon tilat nuo tunnistaa
Rajapintoja koskettaa
En iskeä vain kipinää vaan roihuun hulmahtaa

Olen selkä vääränä kantanut painavaa
Aion jättää sen taakseni
Eläimeni tunnustaa

Niin olen minä niin kuin sinäkin
Niin olen sitä mitä sinäkin

Olen joki joka padotaan
Olen metsä joka poltetaan
Peto joka vangitaan, rautahäkkiin suljetaan
Olen tila joka aidataan
Liekki joka sammutetaan
Tahdon sisimpäni vapauttaa
Ihmisyyteni nujertaa

Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo
Olen tila
Olen aita
Olen peto
Olen rauta
Olen joki
Olen pato
Olen metsä
Olen palo

Tahdon sisimpäni vapautaa
Ihmisen nujertaa
Ihmisen nujertaa
Tahdon hmisen nujertaa